Miltä kuulostaisi arki, jossa seuraisimme kuukausittain omaa hiilikrediittitasettamme, pysyisimme sisätiloissa keskipäivän kuumuuden takia ja käyttäisimme jatkuvasti naamamaskeja? Avaisitko säästötilin maapallon ulkopuolisiin siirtokuntiin muuttamiseksi vai satsaatko veden talteenottojärjestelmään, jolla saa juomavettä oman kehon lisäksi myös vainajista?
Dystooppiset ja post-apokalyyttiset elokuvat kiehtovat monia. Minua ne jäävät vaivaamaan ja jättävät jälkiä alitajuntaan – Mitä voin tehdä nyt, jotta tulevaisuus ei näyttäisi tuolta?
Entä jos emme odottaisikaan suurta romahdusta? Mitä jos voisimme elää jo nyt niin, askel askeleelta tietyistä saavutetuista eduista ja ylellisyyksistä luopuen, jotta tulevaisuutemme ei olisi kuten dystopioissa? Dystopioiden arki ei ole räjähdyksiä ja toimintakohtauksia. Se on tasaista ankeaa arkista virtaa: jatkuvaa veden ja proteiinin säännöstelyä, luonnon ja eläinten katoamista, liikkumisen rajoittamista ilman epäpuhtauksien ja kuumuuden vuoksi. Se on pelkoa tappavasta tartunnasta, joka ei enää säikytä, vaan on tullut osaksi tavallista arkea. Kuinka moni meistä haluaisi elää maailmassa, jossa tulevaisuus näyttää aina vain synkemmältä kuin menneisyys – maailmassa, jossa uusia lapsia ei enää synny?
Me voimme yhä valita toisin. Meillä on vielä mahdollisuus.
Kyse on yksilöiden valintoja selkeämmin siinä, miten poliittinen, teknologinen ja taloudellinen valta käyttää mahdollisuutensa. Päättäjien on vihdoin käännettävä katseensa lyhytnäköisestä voitontavoittelusta kohti kestävää, oikeudenmukaista tulevaisuutta. On käsittämätöntä kuinka lyhytnäköisiä päätöksiä tehdään vallan, rahan ja omien etujen säilymisen eteen. Päätöksiä tehdään entistä röyhkeämmin, entistä avoimemmin kaikkien meidän silmien edessä.
On aika vaatia rauhaa, ihmisoikeuksia ja maailman kantokykyä edistävää politiikkaa, ihmisten hyvinvointia kasvattavaa teknologiaa. On aika vaatia vastuullista liiketoimintaa ja talousjärjestelmää, joka tavoittelee enemmän kuin voiton maksimointia. Ja aika vaatia, se on nyt, sillä dystopioissa se käy entistä tukalammaksi.
